Viisutaikaa – ja yllätyksiä

Ensimmäinen, upea semifinaali

No mutta heipä hei! Edellisessä kirjotuksessa tuli jo runsaasti hehkutettua sitä, kuinka järjettömän kovatasoinen ensimmäinen semifinaali tulisi olemaan. No, sitähän se todella olikin. Upeiden biisien ja esitysten kavalkadi, joista kymmenen parasta eteni jatkoon, osa hyvinkin yllättävästi.

Tässä postauksessa käyn läpi jokaisen esityksen yksitellen ensimmäisestä semistä. Ennakko 2. semifinaalista, joka käydään Lissabonin Altice Arenalla torstaina, nähdään poikkeuksellisesti huomenna!

Puhun muutaman sanasen jokaisesta esityksestä, sen jälkeen annan jokaiselle esitykselle kouluarvosanan, joka on yhdistelmä biisin tasosta, livelaulusta, esiintymisestä, valoista, puvuista yms. Ilman sen kummempaa jauhantaa, mennään itse asiaan!

Ensimmäisen semin yhteenveto

(all photos: Andres Putting (eurovision.tv))

1. Azerbaidzan (Aisel – X My Heart) (ei jatkossa)

Aisel pistettiin siihen kaikista kovimpaan paikkaan, hän aloitti ensimmäisen semifinaalin, eli oli kokonaisuudessaan ensimmäinen esiintyjä tämän vuoden viisuissa. Se on todella paha paikka kelle tahansa.

Hän selvisi kuitenkin kunnialla pahasta paikasta. Hän lauloi hyvin, kontakti yleisöön ja kameraan oli kunnossa, mutta mikä homman hänen kannaltaan valitettavasti ratkaisi, oli liian keskinkertainen kappale. Uskon, että toisesta semifinaalista (jossa taso ei ole läheskään näin kova) Aisel olisi mennyt jatkoon. Tällä kertaa Aisel ja Azerbaidzan joutuivat pettymään.

ARVOSANA: 8-

2. Islanti (Ari Olafsson – Our Choice) (ei jatkossa)

Puuduttavaa, puuduttavaa ja vielä kerran puuduttavaa. Sitä oli Islannin esitys ja ennen kaikkea biisi. No, kyllähän jokaisiin viisuihin täytyy se kiintiömaailmanparannusbiisi saada, mutta tämä oli jopa siinä kategoriassa yksi kaikkien aikojen heikoimpia.

Se on sinänsä erittäin suuri pettymys ja harmin paikka, koska Ari on aivan mieletön laulaja, joka omaa upean äänen ja omintakeisen soundin, etenkin korkeammissa äänissä. Niin loistava laulaja ansaitsee huomattavasti paremman kappaleen. Ainoat plussat tulevat nimenomaan Arin taidoista.

ARVOSANA: 5+

3. Albania (Eugent Bushpepa – Mall) (jatkossa)

Toivoin tiistai-illan viisuhuumaan yllätyksiä ja niitä todellakin sain! Voisinpa sanoa, että oikeastaan kukaan viisuihin hieman enemmän ennakkoon perehtynyt ihminen ei ollut pistänyt ennakoissaan Albanian Eugentia jatkoon. En myöskään minä. Hienoa kuitenkin, että Albania nähdään pitkästä aikaa viisufinaalissa!

Eugent on kuitenkin jatkossa, ja täysin ansaitusti! Biisi on sympaattinen, (pisteet myös siitä, että tänä vuonna Albania ei kääntänyt kappalettaan englanniksi) Eugentin laulu oli ehdottomasti on point ja esityksessä oli kaiken kaikkiaan jokainen palanen kohdallaan. Eugent jos joku, osaa kameran ja yleisön kanssa käyttäytyä juuri niin kuin pitää. Great job Albania!

ARVOSANA: 8,5

4. Belgia (Sennek – A Matter Of Time) (ei jatkossa)

En olisi koskaan uskonut sanovani näitä sanoja; Belgia ei ole finaalissa. Vedonlyöjien kirjoissa varmana jatkoonmenijänä pidetty belgialainen joutui pettymään raskaasti eilisen semifinaalin jälkeen. Myös itse pidin Sennekin jatkoonmenoa varmana. Nämä ovat kuitenkin niitä kuuluisia yllätyksiä, jotka tekevät elämästä mielenkiintoisempaa.

Miksi Sennek nyt sitten karsiutui? En ymmärrä sitä itsekään. Sennek esitti upean kappaleensa erittäin varmasti, missaamatta nuottiakaan, mutta kappale ”A Matter Of Time” ei vain nyt tainnut olla Euroopan kuppi teetä. Ainoat negatiiviset puolet mielestäni löytyivät esityksestä ja visuaalisesta ilmeestä. Sennekin asu oli ehdottoman 0/5 tasoa ja tarkoituksella pelkistetty esitys ei ilmeisesti toiminut kansan silmissä. Suuren suuri pettymys viime vuonna loistosijoituksista nauttineelle Belgialle.

ARVOSANA: 8

5. Tšekki (Mikolas Josef – Lie To Me) (jatkossa)

Badabum ja näin on Tšekin hurmuripoika finaalissa! Mikolas Josef kappaleineen on kuulunut tämän vuoden viisujen ennakkosuosikkeihin oikeastaan valinnastaan lähtien. Luulenpa, että kukaan ei yllättynyt Mikolasin jatkoonmenosta.

Ja tämä hurmuripoika osaa hommansa. Hän veti selkävaivoistaan huolimatta erittäin kovan show’n ja villitsi myös Lissabonin liveyleisön. Esitys on tarkkaan mietitty ja toimii kokonaisuutena erittäin hyvin. Mikolasin livelaulussa on ehkä parantamisen varaa, ennen kaikkea matalissa äänissä. Nämä ovat kuitenkin vain pieniä nyansseja, kokonaisuutena Tšekillä on kasassa toimiva paketti!

ARVOSANA: 8,5

6. Liettua (Ieva Zasimauskaite – When We’re Old) (jatkossa)

Ja lisää yllätyksiä! Liettua lähti tämän vuoden viisuihin rauhallisella ja koskettavalla kappaleella, kenties hieman viime vuoden voittaja Salvador Sobralin jalanjäljissä? Se selkeästi toimii Euroviisuissa.

Ieva lauloi aivan upeasti ihanan kappaleensa. Tästä biisistä en ensi kuulemalta (n. pari kk sitten) pitänyt oikeastaan juuri lainkaan, mutta mitä lähemmäs viisuja ollaan tultu, olen lämmennyt tälle biisille. Se on kaunis ja ennen kaikkea erittäin tunteikas. Ieva on loistava tulkitsija ja esitys on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin hieno.

ARVOSANA: 9-

7. Israel (Netta Barzilai – Toy) (jatkossa)

Nyt emme jatka yllätysten linjalla. Netta Barzilai on kilpailun yksi suurimmista ennakkosuosikeista ja hänen biisinsä ”Toy” on hurmannut Eurooppaa julkaisustaan lähtien. Jälleen kerran yksi akti, minkä jatkoonmeno ei varmasti yllättänyt ketään.

Netta ei kyllä jättänyt ainakaan minua missään nimessä kylmäksi. Hän esitti hauskan kappaleensa tutun energisesti ja asenteella. Biisi on erittäin erikoinen, joten ymmärrän, jos se ei aivan jokaiseen uppoa, mutta se on mielestäni juuri sitä, mistä Euroviisuissa on kyse; omalaatuista, originaalia musiikkia. Netta lauloi itse livenä hyvin, taustalaulujen nuotissa pysymisessä on runsaasti tekemistä. Siinä kenties sitten parannettavaa lauantaille.

ARVOSANA: 8,5

8. Valko-Venäjä (Alekseev – Forever) (ei jatkossa)

Tämän vuoden viisuissa Valko-Venäjä lähti selkeästi kävelemään viime vuoden Bulgarian Kristian Kostovin jalanjälkien perässä. Viisuihin lähetettiin nuori poika voimaballadin kera. Erotuksena näiden välillä oli se, että Bulgarialla se toimi, Valko-Venäjällä ei.

Alekseevillä on ollut vaikeuksia livelaulantansa kanssa aivan alusta lähtien, eilisessä lähetyksessä laulu ei ollut kohdallaan, mutta hän oli parantanut harjoituksista kuitenkin. Alekseevin laulusoundi on kuitenkin niin rasittavaa kuunneltavaa (biisistä puhumattakaan), että Valko-Venäjällä ei ollut mitään asiaa finaaliin tänä vuonna.

ARVOSANA: 5,5

9. Viro (Elina Nechayeva – La Forza) (jatkossa)

Viro lähti tämän vuoden viisuihin voittamaan. Se on ollut selvää kappaleen valintahetkestä lähtien. Elina Nechayeva kappaleineen on lyönyt itsensä läpi ihmisten sydämiin jo ennen viisuja ja teki sen nyt lopullisesti tiistaisessa semifinaalilähetyksessä.

Elinan laulu oli kohdallaan, kuten olettaa saattaa. Biisi on hieno, joskaan toisiin vastaavanlaisiin oopperakappaleisiin verrattuna se ei tarjoa juurikaan mitään uutta. Elinan esitys on erittäin yksinkertainen, jossa suurin rooli on valoilla, joilla heijastetaan erilaisia kuvioita Elinan valtavaan mekkoon. Tästä esityksestä voi olla montaa mieltä, omasta mielestäni se on hieman tylsä.

ARVOSANA: 7,5

10. Bulgaria (Equinox – Bones) (jatkossa)

Bulgarian ja Yhdysvaltojen laulutaiturit yhdistävä lauluyhtye Equinox kilpailee viisuissa modernia popmusiikkia edustavalla ”Bones” -kappaleellaan. Heidän jatkoonmenoa pidettiin suhteellisen varmana ja finaalipaikan he myös saavuttivatkin.

Equinoxin esitys oli erittäin elegantti ja hieno. Jokainen yhtyeen jäsenistä laulaa upeasti ja täysin nuotilleen. Biisi on upea ja on täydellinen osoitus siitä, kuinka hyvin Bulgarian viisudelegaatiolla menee. Viime vuosien biisit ovat olleet huikeita ja menestys erittäin hyvää. Tänä vuonna voisi kenties olla voiton paikka? En pistäisi pahitteeksi.

ARVOSANA: 9,5

11. Makedonia (Eye Cue – Lost And Found) (ei jatkossa)

Voi pettymyksen pettymys. Se on varmasti Makedonian viisufanejen päällimmäinen fiilis. Makedonia lähetti viisuihin yhden maansa tunnetuimmista yhtyeistä, Eye Cuen. Biisi on erittäin omintakeinen, se ei uponnut Euroopalle tällä kertaa.

Makedonian esityksestä puuttui kaikki. Kaikki oli täysin hukassa. Biisi on levyltä kuunneltuna erittäin hieno ja erikoinen, livenä se oli ainoastaan myötähäpeää aiheuttava. Puvustus, lavastus, valaistus – kaikki menivät vihkoon. Biisi ei saanut ansaitsemaansa esitystä. Ei jatkoon, eikä olisi missään nimessä sinne pääsylippua ansainnutkaan.

ARVOSANA: 5

12. Kroatia (Franka – Crazy) (ei jatkossa)

Vuoden 2018 Iveta Mukuchyan. Näin ollaan Frankan viisuesitystä kuvailtu esimerkiksi YouTubessa. Kappale Crazy on hyvin erilainen verrattuna siihen, mitä Kroatialta ollaan totuttu viisuissa näkemään. Se ei valitettavasti riittänyt tänä vuonna.

Franka lauloi hienosti ja pidän itse kappaleesta erittäin paljon. Joku kuitenkin esityksestä jäi puuttumaan, se oli hieman tylsä. Ja kun kappale ei mikään varsinainen ”Bohemian Rhapsody” tapahtumamäärältään ole, jäi kokonaiskuva hieman laimeaksi. Tämä luultavasti olikin selitys Frankan karsiutumiselle. Valitettavaa, mutta jotenkin kuitenkin ansaittua.

ARVOSANA: 7

13. Itävalta (Cesar Sampson – Nobody But You) (jatkossa)

Moni ei ollut viemässä Cesaria jatkoon kovatasoisesta ensimmäisestä semifinaalista, mutta minä olin yksi harvoista, joka tähän upeaan biisiin ja artistiin uskoi. No, se siitä itsensä hehkuttamisesta. Cesar ansaitusti jatkossa.

Esitys oli erittäin hieno. Cesar oli kuin jonkinlaisessa avaruusaluksessa, lähes Altice Arenan katossa (okei, pientä liioittelua, mutta you get the point). Hän lauloi upeasti ja kaiken kaikkiaan hänen esitys oli erittäin toimiva paketti, joka ansaitsi ehdottomasti paikkansa lauantaisessa finaalissa. Hyvä Itävalta, hyvä Cesar, hyvä Eurooppa!

ARVOSANA: 9

14. Kreikka (Yianna Terzi – Oniro Mou) (ei jatkossa)

”Greece has been robbed!” Tämä oli erittäin monen viisufanin viesti eilisen semifinaalin jälkeen. Etenkin hc-viisufanien suosikkeihin kuulunut Yianna Terzi ei onnistunut viemään Kreikkaa finaaliin kovista odotuksista ja hienosta kappaleestaan huolimatta.

Kun tämä kappale julkaistiin, rakastuin siihen heti. Kävi kuitenkin juuri niin, miten pelkäsin. Biisi ei vain yksinkertaisesti toimi livenä yhtä hyvin kuin levyltä kuunneltuna. Yianna ei saanut kapturoitua samanlaista magiaa live-esitykseensä, kuin mitä studioversiosta löytyy. Esitys myös oli valitettavasti myös todella tylsä. Odotin Kreikalta finaalipaikkaa, mutta valitettavasti ei vain riittänyt.

ARVOSANA: 7

15. Suomi (Saara Aalto – Monsters) (jatkossa)

ME OLLAAN FINAALISSA! NYT SE TORI VARAUKSEEN! SAARA TEKI SEN! SAARA TEKI SEN, MITÄ HÄNELTÄ ODOTETTIIN, MITÄ HÄNELTÄ VAADITTIIN! GO SAARA!

Ja sitten taas normalisoidutaan. Saara veti kaiken kaikkiaan kerrassaan upean show’n, ja ei tarvitse yhtään vetää turhaan kotiinpäin sanoessani, että Saara oli yksi illan parhaita. Laulu oli kohdallaan, tanssi ja koreografiat olivat kohdallaan ja biisi riittää. Se ei ole mikään maailman hienoin biisi, mutta se on hyvä poppibiisi kaikin puolin. Saara on aivan mieletön esiintyjä ja tulkitsija, joka ansaitsee nauttia jokaisen sekunnin lauantaisesta finaalista!

ARVOSANA: 9,5

16. Armenia (Sevak Khanagyan – Qami) (ei jatkossa)

Armenia lähti tänä vuonna viisuihin ensimmäistä kertaa kappaleella, joka oli sataprosenttisesti armenian kielellä esitetty. ”Qami” -kappale kertoo tuulesta, tuulikoneita ei kuitenkaan lavalla nähty. Ihme kyllä, olemmehan sentään Euroviisuissa. Savua nähtiin senkin edestä.

Sevak lauloi hyvin, esitys oli mielestäni hieno, kappaleessa on jotain upeaa mystiikkaa ja magiaa, joka olisi varmasti vienyt Armenian finaaliin toisesta semifinaalista. Ensimmäisen semin taso oli yksinkertaisesti vain liian kova. Valitettavasti. Mielelläni olisin Sevakin nähnyt finaalissa. Tuuli puhaltaa Armenialle nyt hieman väärästä suunnasta, unfortunately.

ARVOSANA: 8

17. Sveitsi (Zibbz – Stones) (ei jatkossa)

”No I ain’t throwing stones, no I ain’t throwing stones”. Minäkään en heitä Sveitsiä kivillä, vaikka suuri pettymys eilinen esitys ja ennen kaikkea lopputulos Sveitsille olikin. Poprock -meininki ei tällä kertaa kantanut.

Kappale ”Stones” on mielenkiintoinen ja mielestäni toimiva, vaikkakin on yksinkertainen. Livenä se ei kuitenkaan päässyt uomiinsa. Zibbz -duo vaikutti kokonaisuudeltaan vaisulta ja esitys ei ”lähtenyt lentoon” missään vaiheessa. Miksi näin? Miksei lavalla nähty upeaa valoshow’ta tai vaikka jonkinlaisia muita erikoisefektejä? Soihtu siellä nähtiin, mutta se ei riittänyt.

ARVOSANA: 7

18. Irlanti (Ryan O’Shaughnessy – Together) (jatkossa)

Irlannin herkkä ja kaunis kappale ja esitys hurmasivat monet jo ennen viisuja. Nyt se hurmasi kuitenkin koko Euroopan. Moni ei ollut Irlantia viemässä finaaliin, itse uskoin tähän alusta saakka, kerrankin voin sanoa olevani oikeassa, heh. Annoin Irlannille jopa äänen eilisessä semifinaalissa. Niin söpö tämä on!

Esitys on yksinkertaisesti niin järjettömän suloinen, että se sulattaa kyllä jokaisen sydämen. Esityksessä kaksi miespuolista tanssijaa näyttelevät pariskuntaa ja tämä kaikki toteutetaan niin upealla tavalla, että se herkistää kotisohvalla aivan melkein kyyneliin saakka. IRLANTI ON FINAALISSA, KIITOS EUROOPPA! <3

ARVOSANA: 10

19. Kypros (Eleni Foureira – Fuego) (jatkossa)

Tulta ja lämpöä ei Kyproksen viisuesityksestä puuttunut, niin kuin olettaa saattoi. Eleni Foureira tanssijoineen sai varmasti jokaisen heittelemään kotonaan (ainakin mielessään) jonkinasteisia tanssiliikkeitä. Ennakkosuosikkina finaaliin hänkin.

Elenin esityksessä oli kyllä kaikki kohdallaan. Tanssiliikkeet tulivat kuin koneelta, pyrotekniikka siivitti tämän esityksen ja biisin lentoon viimeistään viimeisen kertosäkeen aikana. Livelaulannassa voisi olla parantamisen varaa, mutta toisaalta, enpä itse noiden tanssiliikkeiden jälkeen saisi varmaan edes sanaa suustani. Loistava esitys, loistava biisi!

ARVOSANA: 9+

Loppusanat

Ensimmäinen semifinaali tarjosi juuri sitä, mitä osasin odottaa ja toivoakin. Paljon upeita suorituksia, esityksiä ja hienoja yllätyksiäkin! Toivottavasti niitä nähdään lisää torstaina. Varmasti nähdäänkin!

Palataan asiaan huomenissa, 2. semifinaaliennakon myötä, silloin ruoditaan jälleen omat veikkaukseni jatkoonmenijöistä, huomiseen!

-Laurell

 

Viisuviikko – paras viikko

Eurovision on täällä!

Kyllä! Eurovision laulukilpailu on täällä jälleen kerran, paras aika vuodesta, jos minulta kysytään. Varsinkin kun tänä vuonna voi sanoa viisujen tason olevan erityisen korkea.

Vanhan blogini lukijat (joita teissä varmasti on) luultavasti muistavatkin kattavat Euroviisuja koskevat postaukseni vuosina 2015 ja 2016. Viime vuonna pidin postauksista taukoa, nyt on kuitenkin on aika palata sorvin ääreen ja viisut käsitellään näillä sivuilla perinpohjaisesti!

Tässä postauksessa ennakoin viisujen semifinaaleja, heitän muun muassa tiskiin omat veikkaukseni jatkoonmenijöistä kummassakin. Tässä viisuohjelma sivuillani:

  • Ma 7.5. 1. Semifinaalin ennakko
  • Ke 9.5. 1. semifinaalin yhteenveto/jälkipuinti 
  • To 10.5. 2. semifinaalin ennakko
  • Pe 11.5. 2. semifinaalin yhteenveto/jälkipuinti
  • La 12.5. Finaaliennakko
  • Su 13.5. Finaalin yhteenveto/jälkipuinti

Nyt on aika edetä semifinaaliennakointiin!

1. semifinaali 8.5.

Ennakkosuosikkien kavalkadi – uhka vai mahdollisuus?

Tämän vuoden viisujen semifinaalijako oli poikkeuksellinen. Jako toki tehtiin hyvissä ajoin ennen kappaleiden valintoja, mutta sattumalta lähes jokainen tämän vuoden viisujen ennakkosuosikeista kilpailee juuri tässä ensimmäisessä semifinaalissa. Tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että myös Suomen Saara Aalto taistelee finaalipaikasta tässä nimenomaisessa ensimmäisessä semifinaalissa.

Suomen edustuskappale on tänä vuonna siis Saara Aallon poppibiisi ”Monsters”. Kappale ei kuulu vedonlyöntitoimistojen ennakkosuosikkeihin, mutta sen on kuitenkin uskottu pääsevän finaaliin kovasta kilpailuseurasta huolimatta. Se Suomen päätavoite tänä vuonna onkin. Suomi pääsi Euroviisuissa finaaliin viimeksi vuonna 2014, kun seinäjokelaisyhtye Softengine hurmasi Euroopan ja saavutti lopulta hienon 11. sijan. Sen jälkeen vuonna 2015 Pertti Kurikan Nimipäivät, vuonna 2016 Sandhja, sekä vuonna 2017 Norma John jäivät kaikki rannalle finaalista. Kukaan heistä ei itseasiassa edes lähennellyt finaalipaikkaa. Saaran on päästävä finaaliin.

Kovatasoisen ensimmäisen semifinaalin suurimmista suurimmat ennakkosuosikit ovat Israelin Netta Barzilai kappaleellaan ”Toy”, Viron Elina Nechayeva kappaleellaan ”La Forza”, sekä Tšekin Mikolas Josef kappaleella ”Lie To Me”. Etenkin Israelin kappale on ollut suurin viisusuosikki jo pitkään. Nämä kolme ovat paitsi ensimmäisen semifinaalin, myös koko kilpailun suurimmat ennakkosuosikit tänä vuonna.

Omat suosikit ensimmäisestä semifinaalista ovat Irlannin Ryan O’Shaughnessy kappaleellaan ”Together”, Itävallan Cesar Sampson kappaleellaan ”Nobody But You”, sekä Kyproksen Eleni Foureira kappaleellaan ”Fuego”.

Oma veikkaus 1. semifinaalin tuloksista alla! (tulosveikkaus ei perustu pelkästään omaan mielipiteeseen, vaan pääasiassa todennäköisyyksiin, järjestys on satunnainen)

JATKOON PÄÄSEVÄT MAAT

Israel (Netta Barzilai – Toy)

Ennakkosuosikki tulee pitämään pintansa. Esitys ei ole hääppöinen, mutta biisi on sen verran koukuttava ja ”catchy”, että se tulee viemään Israelin finaaliin ja vähintään top 10:een asti.

Itävalta (Cesar Sampson – Nobody But You)

Cesar on uskomattoman karismaattinen laulaja ja esiintyjä. Kappale ”Nobody But You” on erittäin tarttuva ja sisältää popkaavan lisäksi upeita gospel-vaikutteita. Rag’n’Bone Man goes gospel kenties? Finaaliin ilman muuta.

Viro (Elina Nechayeva – La Forza)

Oopperaa Euroviisuissa – ei uusi asia. Oopperaa Baltiasta – todellakin uusi asia. Elina Nechayeva omaa upean äänen. Kappaleen taso verrattuna muihin viisuoopperoihin ei ole kummoinen, mutta ooppera on viisuissa vielä sen verran ihmeellinen ilmiö, että se yhdistettynä vaikuttavaan valoshow’hun riittää finaaliin heittämällä.

Kreikka (Yianna Terzi – Oniro Mou)

Kreikka tulee viisuihin vihdoinkin omalla kielellään. Edellisestä kerrasta onkin aikaa. Kreikan kappale ”Oniro Mou” on upea yhdistelmä poppia ja kreikkalaista kansanmusiikkia. Finaaliin ilman muuta. Kiitos Kreikka, että vedätte omalla, upealla kielellänne!

Tšekki (Mikolas Josef – Lie To Me)

Mikolas lähtee viisukoitokseensa yhtenä ennakkosuosikeista. Kestääkö paineet? Uskon, että kestää. Biisi on hyvin moderni, nykyaikainen ja tarttuva. ”Lie To Me” voi hyvinkin viedä Tšekin sen historian parhaaseen viisusuoritukseen. Finaaliin heittämällä myös Mikolas.

Kypros (Eleni Foureira – Fuego)

Bring on the fire! Eleni Foureiran viisuesitys on pyrotekniikan sävyttämä, kuten kappaleen nimi ”Fuego” (suom. tuli) indikoikin. Kappale on menevä ja tarttuva, sopivasti latinovaikutteita imenyt popviisu. Elenin livelaulanta ei päätä huimaa, mutta se riittää finaaliin rimaa hipoen.

Bulgaria (Equinox – Bones)

Bulgariaa edustaa tänä vuonna lauluyhtye Equinox. Kappale on kuin suoraan tämän päivän maailman top 50 -listalta, upean laulannan säestämänä. Modernia ja korvia hivelevää nykypoppia. Bulgarian Sia yhtyeineen etenee ehdottomasti finaaliin.

Irlanti (Ryan O’Shaughnessy – Together)

Irlanti ei ole kuulunut ennakkosuosikkeihin missään vaiheessa. Kappaleen musiikkivideo on kyllä takuuvarma sydämen sulattaja, delegaatio on ONNEKSI ottanut videolta tutut miestanssijat mukaan esitykseen. Esitys ja kappale ovat sen verran suloisia, että vievät irlantilaiset finaaliin.

Belgia (Sennek – A Matter Of Time)

Tämän vuoden ”Bond” -viisu tulee Belgiasta. Ja upea se onkin. Melodia on kuin suoraan 70-luvun kulta-ajoilta, yhdistettynä upeaan pop-taustaan. Sennekin live-esitys on näyttänyt harjoituksissa aika vaisulta, mutta biisi kantaa Belgian finaaliin.

Suomi (Saara Aalto – Monsters)

Kuulkaas ystävät rakkaat, minä luotan Suomeen! Suomella on mielestäni tänä vuonna kilpailukykyisin viisubiisi sitten vuoden 2014 ja Softenginen. Saara on mieletön live-esiintyjä ja kappale on sen verran tarttuva heti ensi kuulemalta, että se riittää viemään Suomen viisufinaaliin neljän vuoden tauon jälkeen. Go Saara!

Loppusanat ja odotukset ensimmäisestä semistä

Kaiken kaikkiaan taso etenkin tässä ensimmäisessä semifinaalissa on niin kova, että kävi miten kävi, kovia biisejä ja kovia artisteja jää rannalle finaalista, valitettavasti.

Suomen Saara Aallolla on takanaan brittiläisen yleisön tuki, sillä britit äänestävät nimenomaan ensimmäisessä semifinaalissa. Uskon, että juurikin nämä runsaat määrät ääniä siivittävät Saaran viisufinaaliin. Muistetaan, että Saara on aika ”big thing” etenkin Englannissa.

Odotan upeaa show’ta, pukuloistoa, pyroja, raketteja, valoja, modulaatioita, korkeita ääniä ja onnistuneita suorituksia. Tämän vuoden viisut tulevat toivottavasti olemaan kaikkien aikojen viisut!

-Laurell

Suomalaisen musiikin tila

Suomi – musiikin kärkimaa?

Suomesta puhutaan usein erittäin hyvänä ja tunnettuna musiikkimaana. Emme ole kansainvälisillä markkinoilla aivan yltäneet länsinaapuri Ruotsin tasolle, mutta meiltäkin ponnahtelee jatkuvalla syötöllä potentiaalisia artisteja ja bändejä maailman musakartalle.

Mikä sitten on suomalaisen musiikin yleinen tila? Onko nykypop vallannut musaskenen? Mikä on suomalaisen popin tilanne? Niitä asioita pohdin tässä kirjoituksessa, sen lisäksi listaan kolme mielestäni alkuvuoden 2018 parhaimpia kotimaisia albumeja, tervetuloa mukaan!

Pop – yksinvaltias?

Pop-musiikki on viimeisen kymmenen vuoden aikana ottanut musaskenessä (meillä ja muualla) isompaa ja isompaa roolia. Pop pyörittää käytännössä top-listoja ja liikuttaa ihmisiä keikoille ja festareille.

Minua itseäni suorastaan kuvottaa yleinen suhtautuminen pop-musiikkiin. Jos esimerkiksi aikuinen tai vaikkapa hieman varttunut ihminen kuuntelee poppia, häntä pidetään jotenkin outona. Tämä käsittämätön ilmiö oli pahimmillaan joitakin vuosia sitten, mutta ei valitettavasti ole kadonnut katukuvasta edelleenkään. Tehdään se nyt heti alussa selväksi, pop-musiikkia saa kuunnella aivan kuka tahansa. Sinulla, minulla, eikä kellään muullakaan ole siihen mitään vastaväitteitä.

On myös erittäin ihmeellistä, että pop-musiikkia pidetään jotenkin huonona genrenä vain, koska se tavoittaa isoja yleisöjä ja on suosittua. Olen kuullut moniakin ”tarinoita”, kuinka jonkin artistin musiikkia kuuntelevat ”fanit” ovat lopettaneet ko. artistin kuuntelemisen, koska tästä on tullut suosittu koko kansan keskuudessa. Tätä kuulee enemmänkin hiphopin ja rapin saralla, mutta myös popissa. Se, että joku on suosittua ja helppoa kuunneltavaa, ei tee siitä automaattisesti paskaa. Yrittäkää nyt jo takoa se päähänne.

Pate Mustajärven kaltaiset rock-legendat Suomessa suorastaan syljeksivät pop-artistien päälle steittaamalla iltapäivälehdissä, kuinka pop on paskaa ja musiikkiteollisuus on menossa päin honkia. Tämä on ehkä se kaikista oksettavin ilmiö. Ensinnäkin, musiikkiteollisuus ei ole menossa huonoon suuntaan, se on muuttamassa muotoaan, joka on täysin ymmärrettävää. Ajat muuttuvat, niin se vain menee. Toiseksi, vaikka olisikin, pahin asia, mitä kanssa-artistit voivat tehdä, on tuolla tavalla julkisesti haukkua koko genren. Olen aina ollut sitä mieltä, että toisen suosio ei ole keneltäkään muulta pois ja kateus on turhaa. Musiikkipiireissä tulisi pitää enemmän yhtä, myös genrejen välillä. Kaikkien muusikoiden lähtökohtainen musiikintekotarkoitus lienee kuitenkin aina sama.

Itse olen suuri pop-musiikin ystävä. Minulle pop on aivan yhtä merkittävä genre kuin kaikki muutkin musagenret. Tykkään kuunnella biisejä, jotka ovat listojen kärjessä. Tykkään kuunnella biisejä, joita myös muut ihmiset kuuntelevat. Tykkään kuunnella myös biisejä, jotka ovat hieman enemmän ”underground”. Omassa musiikkimaussani ei ole rajoja. Kuuntelen Queenia, Miley Cyrusta, Rage Against The Machinea, Marcus & Martinusta ja Neljänsuoraa. Genreuskollisuus on aivan turhaa.

Miten suomalainen pop voi?

ALMAn kaltaiset nuoret, potentiaaliset singer-songwriterit vievät suomalaisen popin ilosanomaa maailmalle. Isac Elliot ja Benjamin ovat hieman erityylisiä artisteja, mutta heillä on myös äärimmäisen iso rooli suomalaisen popin kansainvälistämisessä.

Itselle on ollut suuri ilo seurata, kuinka vaikkapa brittiläinen musiikkikansa alkaa enemmän ja enemmän tajuamaan suomalaisen musiikin päälle. Keski-Euroopassa suomalainen musiikki on ollut kovassa huudossa jo pitkään (joskin hieman rockimpi musiikkityyli).

Täällä kotimaasssa popskenessä riittää tarjontaa. Löytyy sitä hieman iskelmällisempää popia esittäviä artisteja, kuten esimerkiksi Kaija Koo, Elias Kaskinen ja Jenni Vartiainen, hip hopia ja popia sopivasti yhdistelevät Cheek, JVG, Pikku G, Nikke Ankara ja vaikkapa Keko Salata, sekä sitä hieman ”perinteisempää 100% popia” esittävät SANNI, Vesala, Evelina ja esimerkiksi Reino Nordin.

Tilanne suomalaisessa popskenessä on siis erittäin positiivinen ja lupaava. Tuoreita, uusia artisteja tulee koko ajan pinnalle, toivottavasti minä itse lukeudun niihin piakkoin. 😉

Omat top-albumit vuonna 2018

Mitäpä tämä kirjoitus olisikaan ilman muutamia musavinkkejä. Montaa näistä olette varmaan jo kuunnelleet ja jos ette, pian olette! Nämä ovat siis kaikki kotimaisia, tietenkin.

TOP-3 ALBUMIT:

3. Folio (Jay Lewis Gang)

Tämä valinta saattaa tuntua ”maksetulta”, soittaahan bändissä oma isäni. Levy kuitenkin ansaitsee olla omassa top-3:ssa. Albumi edustaa suomirock-tyylilajia, siltä löytyy kuitenkin myös hieman enemmän raskaampaan suuntaan nojaavia biisejä, balladeita unohtamatta. Osoitus siitä, että suomirock on ja voi hyvin. Levy sopii jokaiselle, joka tahtoo kuulla, miltä kuulostaa 2010-luvun manserock.

Jay Lewis Gang takoo sellaisen albumin maailmalle, että en usko samantasoista rock-albumia näkeväni enää vuonna 2018.

KUUNTELE NÄMÄ BIISIT: Julma nainen, Kylmyys

2. Lohtulauseita (Vesta)

Vesta on varmasti monille jo tuttu artisti, mutta kuitenkin valtaväestölle hieman tuntematon artisti. 23-vuotias helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä on kuitenkin ollut musapiireissä jo jonkun aikaa. Vestan debyyttialbumi Lohtulauseita, julkaistiin maaliskuussa Etenee Recordsin kautta.

Albumi on suorastaan upea kokonaisuus. Se luo selkeän kaaren alusta loppuun ja jokainen biisi tarjoaa jotakin. Yksikään ei ole ns. ”täytebiisi”. Albumi on hieman indie pop-suuntausta edustavaa nykypopia.

KUUNTELE NÄMÄ BIISIT: Fakin Rockstarr, Turvallista sotaa

1. Valmis (Kasmir)

Kasmirin debyyttialbumi AMK Dropoutin julkaisusta on vierähtänyt jo neljä vuotta ja jotkut varmaan jo miettivät, että milloin seuraava kokonainen lätty saadaan artistilta pihalle. Helmikuussa se saatiin. Omat odotukset olivat kovat, AMK Dropout on mielestäni yksi Suomen historian kovimpia poplevyjä.

Valmis luo täydellisen jatkumon AMK Dropoutille. Se osoittaa Kasmirin tietynlaisen ”kasvamisen” artistina ja ihmisenä. Tekstit ovat briljantteja. Ne ovat tunteita herättäviä, olematta kuitenkaan liian vaikeita popmusiikkiin. Laulumelodiat ovat päähän jääviä, tuotannot viimeisen päälle upeasti toteutettuja. Levy on ehdottomasti paras tähän asti julkaistuista tänä vuonna, enkä usko, että ainakaan kovin moni onnistuu tätä ohittamaan tulevaisuudessakaan.

KUUNTELE NÄMÄ BIISIT: Huuruun, Amen

Loppusanat

Lienee paikallaan sanoa, että suomalainen musiikki voi hyvin. Musiikkia kuunnellaan runsaasti, keikoilla ja festareilla käydään ahkerasti ja biisinkirjoittajatkin pärjäävät upeasti.

On ilo olla osana musiikkiskeneä, en malta odottaa, että pääsette minun omia tuotoksiani kuulemaan! <3

Laurell

Menemmekö eteenpäin?

Tasa-arvo – tärkeitä mullistuksia vai turhaa jorinaa?

Tämä on kysymys, jota monet varmasti pohtivat. Monista tuntuu siltä, että tänä päivänä voi sanoa tai tehdä mitä ihmeellisimpiä asioita tasa-arvon varjolla, käyttäen sanaa ”tasa-arvo” ikään kuin jonkinlaisena viittana. Monien mielestä jopa tasa-arvo sanana on menettänyt merkityksensä.

Tasa-arvotyön merkitys

Monet ihmiset (minä mukaan lukien), yritän aina tehdä parhaani sen eteen, että tasa-arvo toteutuisi joka tasolla. En tietenkään yksittäisenä ihmisenä mikään vapaustaistelija ole, mutta pienilläkin teoilla tämän tärkeän asian eteen voi tehdä isoja asioita.

Kysymys kuuluukin; menemmekö oikeasti eteenpäin kansakuntana? Miten tasa-arvo toteutuu vuoden 2018 Suomessa? Mitä on vielä tehtävänä?

Selkeä asiahan on se, että tasa-arvon suhteen ollaan menty valtavasti eteenpäin edellisten vuosikymmenten aikana, nimenomaan juridisella tasolla. Esimerkkejä tästä ovat mm. yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvoinen avioliittolaki ja äitiyslaki. Nämä ovat mielettömän upeita steppejä kohti tasa-arvoisempaa Suomea ja samalla maailmaa.

Jos kuitenkin puhumme tasa-arvosta ottamatta lakeja huomioon, eli keskitymme ainoastaan ihmisten suhtautumiseen ja asenteisiin, on niissäkin huomattavissa suuria eroja. Vuonna 2013 teetetyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin suhtautuminen on huomattavasti myönteisempi kuin aiemmin. Vuoden 2013 tutkimuksen mukaan uutta, tasa-arvoisempaa avioliittolakia kannatti 57% kansasta, vuonna 2011 vastaava luku oli 49%. Vuosituhannen alussa luku jäi jopa alle 40%. Avioliittolaki (onneksi) korjattiin tasa-arvoisemmaksi. Pelkästään jo lain ensimmäisen puolen vuoden aikana reilut 1 600 samaa sukupuolta olevaa paria solmi avioliiton. Tutkimusta suhtautumisesta nykyiseen avioliittolakiin ei olla teetetty, mutta suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin ja seksuaalivähemmistöihin ylipäätään, on varmasti huomattavasti myönteisempi kuin vielä tuolloin vuonna 2013.

Paljon on kuitenkin vielä asenteissakin tehtävää. Mielestäni on pöyristyttävää esimerkiksi suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin ja transihmisiin. Vaikka senkin suhteen suhtautumiset ovat varmasti entistä myönteisempiä, on silti asiassa paljon tekemistä. Sukupuolen kyseenalaistaminen tuntuu edelleen olevan jonkin sortin tabu, vaikka sen kyseenalaistaminen on aivan yhtä ”normaalia” kuin sen hyväksyminen. Normaali sanana ontuu pahasti, koska seriously, mikä on normaalia ja mikä ei? Kellä on kompetenssia sellainen määrittää?

Translaki – nyt!

Kompetenssista puheen ollen, on hyvä siirtyä lainsäädäntöön liittyen sukupuolivähemmistöihin. Yhdenvertaisuuslaki suojaa myös sukupuolivähemmistöjä, tai ainakin sen pitäisi. Transihmisiä syrjitään edelleen pelottavan paljon, vaikka yhdenvertaisuuslain pitäisi juuri tämä estää. Jonkinlaisena ”pääsyynä” sukupuolivähemmistöjen jatkuviin loukkauksiin voidaan pitää yksinkertaisesti tiedon vähyyttä. Ihmiset usein loukkaavat tietämättään, koska he eivät tiedä, miten sukupuolivähemmistöihin pitäisi suhtautua. Tämä ei kuitenkaan kelpaa selitykseksi. Jokaista kuuluu kohdella tasavertaisesti, oli hän millainen tahansa ja oli sinulla kuinka paljon tietoa tahansa.

Translaki on ollut eduskunnan ja hallituksen pöydillä jo pitkään. Nykyinen translainsäädäntö on vanhentunut ja itse asiassa täysin ihmisoikeuksien vastainen. Jopa EU-komissio on lähettänyt Suomelle teesit, joiden mukaan ”Suomen tulisi ehdottomasti korjata nykyinen translaki, sillä se loukkaa ihmisten perusoikeuksia”. Tätä eivät rakkaat hallituspuolueemme ota kuuleviin korviinsa ja esimerkiksi Sinisten kansanedustaja, entinen ulkoministeri Timo Soini on sanonut omassa plokissaan, että ”translaki ei tämän hallituksen aikana etene”.

Miten hänen kaltaisellaan ihmisellä on minkäänlaista kompetenssia uhmata EU-suosituksia ja perusihmisoikeuksia? Ihminen, jolla ei ole minkäänlaista tietoa transihmisistä tai vähemmistöistä ylipäätään. Hänellä on ainoastaan oletukset ja omat, konservatiiviset, viime vuosituhannen arvot. No, onneksi Soini ei yksin tätä päätä. Viimeistään ensi hallituskaudella translakiuudistus tulee menemään läpi ja piste.

Loppusanat

Loppukaneettina tahdon lähettää ilmoille toiveen, voisivatko ihmiset jo pikkuhiljaa siirtyä tälle vuosituhannelle ja ymmärtää sen, että meistä jokainen on erilainen, mutta samalla spesiaali omalla tavallaan?

Jokainen meistä ansaitsee yhdenvertaisen kohtelun ja minä aion omalta osaltani jatkaa työtä asian toteutumisen eteen. Minä en lopeta. ennen kuin maailma on oikeasti tasa-arvoinen.

 

-Laurell

Laurellin.com

Hei sinä! Hienoa, että saavuit mun sivuilleni, toivottavasti viihdyt pidempäänkin! Ylhäältä löydät valikon, josta näet kaiken oleellisen liittyen näihin sivuihin. Sieltä löytyy listattuna kaikki mun blogikirjoitukset, mielipidekirjoitukset ynnä muut, sekä tottakai keikkakalenteri.

Mitäs muuta tässä sanoisi kuin että HAVE A BLAST! <3

– Laurell