Suomalaisen musiikin tila

Suomi – musiikin kärkimaa?

Suomesta puhutaan usein erittäin hyvänä ja tunnettuna musiikkimaana. Emme ole kansainvälisillä markkinoilla aivan yltäneet länsinaapuri Ruotsin tasolle, mutta meiltäkin ponnahtelee jatkuvalla syötöllä potentiaalisia artisteja ja bändejä maailman musakartalle.

Mikä sitten on suomalaisen musiikin yleinen tila? Onko nykypop vallannut musaskenen? Mikä on suomalaisen popin tilanne? Niitä asioita pohdin tässä kirjoituksessa, sen lisäksi listaan kolme mielestäni alkuvuoden 2018 parhaimpia kotimaisia albumeja, tervetuloa mukaan!

Pop – yksinvaltias?

Pop-musiikki on viimeisen kymmenen vuoden aikana ottanut musaskenessä (meillä ja muualla) isompaa ja isompaa roolia. Pop pyörittää käytännössä top-listoja ja liikuttaa ihmisiä keikoille ja festareille.

Minua itseäni suorastaan kuvottaa yleinen suhtautuminen pop-musiikkiin. Jos esimerkiksi aikuinen tai vaikkapa hieman varttunut ihminen kuuntelee poppia, häntä pidetään jotenkin outona. Tämä käsittämätön ilmiö oli pahimmillaan joitakin vuosia sitten, mutta ei valitettavasti ole kadonnut katukuvasta edelleenkään. Tehdään se nyt heti alussa selväksi, pop-musiikkia saa kuunnella aivan kuka tahansa. Sinulla, minulla, eikä kellään muullakaan ole siihen mitään vastaväitteitä.

On myös erittäin ihmeellistä, että pop-musiikkia pidetään jotenkin huonona genrenä vain, koska se tavoittaa isoja yleisöjä ja on suosittua. Olen kuullut moniakin ”tarinoita”, kuinka jonkin artistin musiikkia kuuntelevat ”fanit” ovat lopettaneet ko. artistin kuuntelemisen, koska tästä on tullut suosittu koko kansan keskuudessa. Tätä kuulee enemmänkin hiphopin ja rapin saralla, mutta myös popissa. Se, että joku on suosittua ja helppoa kuunneltavaa, ei tee siitä automaattisesti paskaa. Yrittäkää nyt jo takoa se päähänne.

Pate Mustajärven kaltaiset rock-legendat Suomessa suorastaan syljeksivät pop-artistien päälle steittaamalla iltapäivälehdissä, kuinka pop on paskaa ja musiikkiteollisuus on menossa päin honkia. Tämä on ehkä se kaikista oksettavin ilmiö. Ensinnäkin, musiikkiteollisuus ei ole menossa huonoon suuntaan, se on muuttamassa muotoaan, joka on täysin ymmärrettävää. Ajat muuttuvat, niin se vain menee. Toiseksi, vaikka olisikin, pahin asia, mitä kanssa-artistit voivat tehdä, on tuolla tavalla julkisesti haukkua koko genren. Olen aina ollut sitä mieltä, että toisen suosio ei ole keneltäkään muulta pois ja kateus on turhaa. Musiikkipiireissä tulisi pitää enemmän yhtä, myös genrejen välillä. Kaikkien muusikoiden lähtökohtainen musiikintekotarkoitus lienee kuitenkin aina sama.

Itse olen suuri pop-musiikin ystävä. Minulle pop on aivan yhtä merkittävä genre kuin kaikki muutkin musagenret. Tykkään kuunnella biisejä, jotka ovat listojen kärjessä. Tykkään kuunnella biisejä, joita myös muut ihmiset kuuntelevat. Tykkään kuunnella myös biisejä, jotka ovat hieman enemmän ”underground”. Omassa musiikkimaussani ei ole rajoja. Kuuntelen Queenia, Miley Cyrusta, Rage Against The Machinea, Marcus & Martinusta ja Neljänsuoraa. Genreuskollisuus on aivan turhaa.

Miten suomalainen pop voi?

ALMAn kaltaiset nuoret, potentiaaliset singer-songwriterit vievät suomalaisen popin ilosanomaa maailmalle. Isac Elliot ja Benjamin ovat hieman erityylisiä artisteja, mutta heillä on myös äärimmäisen iso rooli suomalaisen popin kansainvälistämisessä.

Itselle on ollut suuri ilo seurata, kuinka vaikkapa brittiläinen musiikkikansa alkaa enemmän ja enemmän tajuamaan suomalaisen musiikin päälle. Keski-Euroopassa suomalainen musiikki on ollut kovassa huudossa jo pitkään (joskin hieman rockimpi musiikkityyli).

Täällä kotimaasssa popskenessä riittää tarjontaa. Löytyy sitä hieman iskelmällisempää popia esittäviä artisteja, kuten esimerkiksi Kaija Koo, Elias Kaskinen ja Jenni Vartiainen, hip hopia ja popia sopivasti yhdistelevät Cheek, JVG, Pikku G, Nikke Ankara ja vaikkapa Keko Salata, sekä sitä hieman ”perinteisempää 100% popia” esittävät SANNI, Vesala, Evelina ja esimerkiksi Reino Nordin.

Tilanne suomalaisessa popskenessä on siis erittäin positiivinen ja lupaava. Tuoreita, uusia artisteja tulee koko ajan pinnalle, toivottavasti minä itse lukeudun niihin piakkoin. 😉

Omat top-albumit vuonna 2018

Mitäpä tämä kirjoitus olisikaan ilman muutamia musavinkkejä. Montaa näistä olette varmaan jo kuunnelleet ja jos ette, pian olette! Nämä ovat siis kaikki kotimaisia, tietenkin.

TOP-3 ALBUMIT:

3. Folio (Jay Lewis Gang)

Tämä valinta saattaa tuntua ”maksetulta”, soittaahan bändissä oma isäni. Levy kuitenkin ansaitsee olla omassa top-3:ssa. Albumi edustaa suomirock-tyylilajia, siltä löytyy kuitenkin myös hieman enemmän raskaampaan suuntaan nojaavia biisejä, balladeita unohtamatta. Osoitus siitä, että suomirock on ja voi hyvin. Levy sopii jokaiselle, joka tahtoo kuulla, miltä kuulostaa 2010-luvun manserock.

Jay Lewis Gang takoo sellaisen albumin maailmalle, että en usko samantasoista rock-albumia näkeväni enää vuonna 2018.

KUUNTELE NÄMÄ BIISIT: Julma nainen, Kylmyys

2. Lohtulauseita (Vesta)

Vesta on varmasti monille jo tuttu artisti, mutta kuitenkin valtaväestölle hieman tuntematon artisti. 23-vuotias helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä on kuitenkin ollut musapiireissä jo jonkun aikaa. Vestan debyyttialbumi Lohtulauseita, julkaistiin maaliskuussa Etenee Recordsin kautta.

Albumi on suorastaan upea kokonaisuus. Se luo selkeän kaaren alusta loppuun ja jokainen biisi tarjoaa jotakin. Yksikään ei ole ns. ”täytebiisi”. Albumi on hieman indie pop-suuntausta edustavaa nykypopia.

KUUNTELE NÄMÄ BIISIT: Fakin Rockstarr, Turvallista sotaa

1. Valmis (Kasmir)

Kasmirin debyyttialbumi AMK Dropoutin julkaisusta on vierähtänyt jo neljä vuotta ja jotkut varmaan jo miettivät, että milloin seuraava kokonainen lätty saadaan artistilta pihalle. Helmikuussa se saatiin. Omat odotukset olivat kovat, AMK Dropout on mielestäni yksi Suomen historian kovimpia poplevyjä.

Valmis luo täydellisen jatkumon AMK Dropoutille. Se osoittaa Kasmirin tietynlaisen ”kasvamisen” artistina ja ihmisenä. Tekstit ovat briljantteja. Ne ovat tunteita herättäviä, olematta kuitenkaan liian vaikeita popmusiikkiin. Laulumelodiat ovat päähän jääviä, tuotannot viimeisen päälle upeasti toteutettuja. Levy on ehdottomasti paras tähän asti julkaistuista tänä vuonna, enkä usko, että ainakaan kovin moni onnistuu tätä ohittamaan tulevaisuudessakaan.

KUUNTELE NÄMÄ BIISIT: Huuruun, Amen

Loppusanat

Lienee paikallaan sanoa, että suomalainen musiikki voi hyvin. Musiikkia kuunnellaan runsaasti, keikoilla ja festareilla käydään ahkerasti ja biisinkirjoittajatkin pärjäävät upeasti.

On ilo olla osana musiikkiskeneä, en malta odottaa, että pääsette minun omia tuotoksiani kuulemaan! <3

Laurell

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *