Menemmekö eteenpäin?

Tasa-arvo – tärkeitä mullistuksia vai turhaa jorinaa?

Tämä on kysymys, jota monet varmasti pohtivat. Monista tuntuu siltä, että tänä päivänä voi sanoa tai tehdä mitä ihmeellisimpiä asioita tasa-arvon varjolla, käyttäen sanaa ”tasa-arvo” ikään kuin jonkinlaisena viittana. Monien mielestä jopa tasa-arvo sanana on menettänyt merkityksensä.

Tasa-arvotyön merkitys

Monet ihmiset (minä mukaan lukien), yritän aina tehdä parhaani sen eteen, että tasa-arvo toteutuisi joka tasolla. En tietenkään yksittäisenä ihmisenä mikään vapaustaistelija ole, mutta pienilläkin teoilla tämän tärkeän asian eteen voi tehdä isoja asioita.

Kysymys kuuluukin; menemmekö oikeasti eteenpäin kansakuntana? Miten tasa-arvo toteutuu vuoden 2018 Suomessa? Mitä on vielä tehtävänä?

Selkeä asiahan on se, että tasa-arvon suhteen ollaan menty valtavasti eteenpäin edellisten vuosikymmenten aikana, nimenomaan juridisella tasolla. Esimerkkejä tästä ovat mm. yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvoinen avioliittolaki ja äitiyslaki. Nämä ovat mielettömän upeita steppejä kohti tasa-arvoisempaa Suomea ja samalla maailmaa.

Jos kuitenkin puhumme tasa-arvosta ottamatta lakeja huomioon, eli keskitymme ainoastaan ihmisten suhtautumiseen ja asenteisiin, on niissäkin huomattavissa suuria eroja. Vuonna 2013 teetetyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin suhtautuminen on huomattavasti myönteisempi kuin aiemmin. Vuoden 2013 tutkimuksen mukaan uutta, tasa-arvoisempaa avioliittolakia kannatti 57% kansasta, vuonna 2011 vastaava luku oli 49%. Vuosituhannen alussa luku jäi jopa alle 40%. Avioliittolaki (onneksi) korjattiin tasa-arvoisemmaksi. Pelkästään jo lain ensimmäisen puolen vuoden aikana reilut 1 600 samaa sukupuolta olevaa paria solmi avioliiton. Tutkimusta suhtautumisesta nykyiseen avioliittolakiin ei olla teetetty, mutta suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin ja seksuaalivähemmistöihin ylipäätään, on varmasti huomattavasti myönteisempi kuin vielä tuolloin vuonna 2013.

Paljon on kuitenkin vielä asenteissakin tehtävää. Mielestäni on pöyristyttävää esimerkiksi suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin ja transihmisiin. Vaikka senkin suhteen suhtautumiset ovat varmasti entistä myönteisempiä, on silti asiassa paljon tekemistä. Sukupuolen kyseenalaistaminen tuntuu edelleen olevan jonkin sortin tabu, vaikka sen kyseenalaistaminen on aivan yhtä ”normaalia” kuin sen hyväksyminen. Normaali sanana ontuu pahasti, koska seriously, mikä on normaalia ja mikä ei? Kellä on kompetenssia sellainen määrittää?

Translaki – nyt!

Kompetenssista puheen ollen, on hyvä siirtyä lainsäädäntöön liittyen sukupuolivähemmistöihin. Yhdenvertaisuuslaki suojaa myös sukupuolivähemmistöjä, tai ainakin sen pitäisi. Transihmisiä syrjitään edelleen pelottavan paljon, vaikka yhdenvertaisuuslain pitäisi juuri tämä estää. Jonkinlaisena ”pääsyynä” sukupuolivähemmistöjen jatkuviin loukkauksiin voidaan pitää yksinkertaisesti tiedon vähyyttä. Ihmiset usein loukkaavat tietämättään, koska he eivät tiedä, miten sukupuolivähemmistöihin pitäisi suhtautua. Tämä ei kuitenkaan kelpaa selitykseksi. Jokaista kuuluu kohdella tasavertaisesti, oli hän millainen tahansa ja oli sinulla kuinka paljon tietoa tahansa.

Translaki on ollut eduskunnan ja hallituksen pöydillä jo pitkään. Nykyinen translainsäädäntö on vanhentunut ja itse asiassa täysin ihmisoikeuksien vastainen. Jopa EU-komissio on lähettänyt Suomelle teesit, joiden mukaan ”Suomen tulisi ehdottomasti korjata nykyinen translaki, sillä se loukkaa ihmisten perusoikeuksia”. Tätä eivät rakkaat hallituspuolueemme ota kuuleviin korviinsa ja esimerkiksi Sinisten kansanedustaja, entinen ulkoministeri Timo Soini on sanonut omassa plokissaan, että ”translaki ei tämän hallituksen aikana etene”.

Miten hänen kaltaisellaan ihmisellä on minkäänlaista kompetenssia uhmata EU-suosituksia ja perusihmisoikeuksia? Ihminen, jolla ei ole minkäänlaista tietoa transihmisistä tai vähemmistöistä ylipäätään. Hänellä on ainoastaan oletukset ja omat, konservatiiviset, viime vuosituhannen arvot. No, onneksi Soini ei yksin tätä päätä. Viimeistään ensi hallituskaudella translakiuudistus tulee menemään läpi ja piste.

Loppusanat

Loppukaneettina tahdon lähettää ilmoille toiveen, voisivatko ihmiset jo pikkuhiljaa siirtyä tälle vuosituhannelle ja ymmärtää sen, että meistä jokainen on erilainen, mutta samalla spesiaali omalla tavallaan?

Jokainen meistä ansaitsee yhdenvertaisen kohtelun ja minä aion omalta osaltani jatkaa työtä asian toteutumisen eteen. Minä en lopeta. ennen kuin maailma on oikeasti tasa-arvoinen.

 

-Laurell

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *