Saastainen urheilumaailma

Urheilumaailman vaarallisuus

Tänään, 27.10.2019, se vihdoin tapahtui. Ensimmäinen entinen tai nykyinen SM-liigassa kiekkoillut tuli julkisesti kaapista kertoen homoseksuaalisuudestaan. Kyllä, toistan, tämä tapahtui Suomessa ensi kertaa nyt, vuonna 2019. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Minä olen Laurell, 20-vuotias blogisti ja ajattelija. Tämänkertainen epistola koskeekin urheilumaailmaa ja sen toksisuutta vähemmistöjä kohtaan. Keskitytään ennen kaikkea muutamaan lajiin, jonka maailmoihin olen eniten perehtynyt. Näitä lajeja ovat jääkiekko ja jalkapallo.

Kerron tässä myös hieman tuloksia omasta, ”empiirisestä tutkimuksestani”, joka koskee jääkiekon SM-liigan seurojen LGBTQ+ -vastaisuutta.

Miksi urheilussa on niin vaikeaa olla oma itsensä?

Kysymys, jota ei voi esittää tarpeeksi tämän keskustelun yhteydessä. Miksi se on niin vaikeaa? Se on aina ollut, ja on edelleen.

Itse uskon, että se liittyy usein eri urheilulajien maskuliinisuuteen. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen saatettaisiin nähdä ”heikkoutena” näissä esimerkiksi palloilulajien ”äijämäisissä” kulttuureissa. Se on aivan tajuttoman typerä ajattelutapa, mutta sitä ollaan silti harjoitettu aina.

Jääkiekko on lajeista pahin tässä asiassa. Jääkiekko ja sen pelaaminen nähdään jotenkin oikein ”äijämäisyyden” perikuvana ja minkäänlainen massasta poikkeaminen nähdään valtavana uutisena. Tuntuu, että jääkiekkoilijatkin edustavat kaikki samaa stereotypiaa, koska heillä ei vain yksinkertaisesti ole tilaa poiketa siitä.

Miksi ulos tullaan vasta nyt?

Tämä on ehkä se kaikista eniten mietityttävä kysymys. Miksi vasta nyt? Miksei jo vaikka aiemmilla vuosikymmenillä? Miksei esimerkiksi Tahdon2013 -ajanjakson aikana? Miksei vaikka avioliittolakimuutoksen tienoilla? Siinä vain muutamia esimerkkejä. Ja eihän ulostulon tarvitse liittyä mihinkään, sehän on jokaisen henkilön oma asia.

Miksi sitten ylipäätään kaapista tarvitsee tulla julkisesti? Vastaus liittyy nimenomaan urheilumaailman toksisuuteen ja siihen, ettei asioista puhuta. Tarvitaan keskustelua. Tarvitaan avoimuutta. Juuri esimerkiksi huippupelaajan ulostulo voisi herättää sitä tarvittavaa keskustelua ja avaisi samalla reittejä ja mahdollisuuksia useille muillekin pelaajille olla avoimesti omia itsejään, edes oman joukkueensa sisällä. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on urheilupiireissä niin iso tabu, että siitä pitää puhua avoimesti. Vaikka sitä jotkut arvostelisivatkin.

NHL -tasolla asiasta puhutaan enemmän. NHL järjestää muun muassa pride-otteluita, joukkueet maalaavat logojaan sateenkaaren väreihin, pelaajilta löytyy jopa mailojen lavoista sateenkaariteippiä. Siltikään, yksikään NHL-ammattilainen ei ole tullut uransa aikana kaapista. Tähän luultavimmin liittyy pelko esimerkiksi työpaikkansa menettämisestä. Se tuntuu aivan älyttömältä. Mieti, jos omalta työpaikaltasi irtisanottaisiin henkilö hänen seksuaalisuutensa vuoksi. Kuulostaa aika kammottavalta, sitä se onkin. Miksi jääkiekko saisi tehdä poikkeuksen?

Jalkapalloilun parissa ongelmaa ollaan selkeästi paremmin lähdetty avaamaan ja torjumaan. Ongelmalla tarkoitan juurikin homofoobisuutta ja -vastaisuutta. Punainen Kortti Rasismille -liike toimii myöskin aktiivisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asian parissa. Hienoa on se, että jalkapallon suurseurat Liverpoolista ja Chelseasta lähtien ovat aktiivisesti lähteneet taistelemaan lajin parissa kytevää vähemmistövihaa kohtaan.

Yhteydenottoni SM-liigaseuroille

Syyskuussa 2019 olin sähköpostitse yhteydessä 14 jääkiekon SM-liigaseuraan, vedotakseni LGBTQ+ -yhteisön puolesta lajissa olevan syrjinnän torjumiseen. TPS:ään en ollut yhteydessä, koska he ovat ainoa seura, joka on avoimesti osoittanut tukensa vähemmistöjä ja Pridea kohtaan. He näyttävät jo nyt esimerkkiä muille.

Tähän hetkeen mennessä olen saanut vastaukset Tapparalta, Ilvekseltä, KooKoolta, KalPalta ja SaiPalta. Edellä mainituista minuun on ollut yhteydessä joko toimitusjohtaja tai viestinnästä vastaava henkilö. Tämähän siis tarkoittaa, että peräti 9 SM-liigaseuraa ohitti vetoomukseni täysin. HIFK, HPK, Jukurit, JYP, Kärpät, Lukko, Pelicans, Sport ja Ässät, mikä on? Missä vastauksenne viipyy?

Jos analysoin saamiani vastauksia, voin luokitella ne kahteen kategoriaan; validit vastaukset ja ei-validit vastaukset. Ensin mainittuun ”ykköskoriin” mahtuvat näistä KalPa, SaiPa ja Ilves. Heidän vastauksistaan kävi selkeästi ilmi, että he antavat täyden tukensa LGBTQ+ -yhteisölle ja taistelevat syrjintää vastaan aktiivisesti. Olen edelleen sitä mieltä, että julkinen kannanotto tarvittaisiin, mutta tietysti kaiken A ja O on se, että jokaisella pelaajalla on vapaus ilmaista itseään haluamallaan tavalla ja että syrjintää vastustetaan aktiivisesti.

Sen sijaan alempaan, ei-validien vastausten kategoriaan menevät KooKoon ja Tapparan vastaukset. KooKoon viestinnästä vastaava jopa ihan suoraan kirjoitti, että he eivät tue LGBTQ+ -yhteisöä. Sen sijaan Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinosen vastaus oli kokonaiset kaksi virkettä pitkä. Hän puolestaan kertoi, että Tappara ei ole kenenkään puolesta muttei myöskään ketään vastaan. Mielenkiintoinen vastaus. Tässä vaiheessa suosittelen kaikille vähemmistöihin kuuluville Tappara-junioreille pukukopin vaihtoa Ilveksen puolelle.

Seurat selkeästi edelleen kieltävät sen, että syrjintää ja fobioita leijailee kiekkomaailmassa. Se on aivan äärimmäisen surullista. Olen törmännyt jo useampaan tapaukseen, jossa juniorikiekkoilija on joutunut lopettamaan rakkaan harrastuksensa, koska ei ole kestänyt jääkiekon ”äijämeininkiä”, eikä sitä myöten ole mahtunut joukkoon. Tätäkö te Liiga-seurat haluatte?

Mitä nyt vaaditaan?

Ennen muuta nyt tarvitaan toimintaa seurojen tahoilta. Tarvitaan konkreettisia osoituksia siitä, että syrjinnänvastainen työ on käynnissä ja toimii. Esimerkiksi monien seurojen tekemillä koulukäynneillä tarvitsee puhua myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä asioista. En tahdo, että yksikään lapsi tai nuori joutuu syrjinnän kohteeksi suuntautumisensa tai minkään muunkaan seikan vuoksi.

Kiitos Janne Puhakka rohkeudestasi olla se suunnannäyttäjä ja ensimmäinen ulostulija Liigan historiassa. Toivotaan, että tämä todella herättää keskustelua ja lisää avoimuutta urheilupiireissä. Koska seurat hei, niin kauan kun te ette ota kantaa syrjintää vastaan tai muuten kerro olevanne vahvasti sitä vastaan, olette hiljaisia hyväksyjiä.

Laurell

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *