Neverlandin kauhut

Leaving Neverland

Heipähei seikkailujeni seuraajat. Once again, pahoittelut pitkästä tauosta kirjoituksissa. Elämäntilanteeni on ollut lievästi sanottuna hankala viime aikoina, sitä tulen avaamaan myöhemmin lisää.

Tänään on kuitenkin aika puhua aiheesta, joka ei valitettavasti ole lainkaan positiivinen, mutta se nostaa tärkeitä aiheita esiin, joten koen, että siitä puhuminen on paikallaan. Tämä on aiheuttanut minussa niin paljon tunteita, että niiden purkaminen tapahtuu parhaiten tätä kautta.

Järkyttäviä tarinoita

Tänään siis puhutaan paljon puhutusta ja kohutusta, Michael Jacksoniin kohdistuvia hyväksikäyttöepäilyjä käsittelevästä ”Leaving Neverland” -dokumentista. Dokumentissa kaksi miestä, Wade Robson ja James Safechuck kertovat järkyttävistä kokemuksistaan. Kumpikin olivat joutuneet alakouluikäisinä Michael Jacksonin seksuaalisesti hyväksikäyttämiksi.

Kuvassa Michael Jackson poseeraa Wade Robsonin kanssa vuonna 1988.

Ensimmäinen kysymys, joka herää oikeastaan aina tästä dokumentista puhuttaessa, on se, että pitäisikö näitä kertomuksia uskoa vai ovatko Robson ja Safechuck vain huijareita, kenties rahan ja huomion toivossa? Oma kantani tähän on se, että tarinoiden aitouden pystyy näiden kahden henkilön kasvoilta lukemaan. En jaksa uskoa siihen, että kukaan olisi niin patologinen valehtelija, että pystyisi tuolla pieteetillä samat tarinat kertomaan. Minä uskon näiden tarinoiden pitävän paikkansa. Heidän kertomuksiaan tukee myös heidän todistetusti läheinen suhde Jacksoniin. Sekä Safechuck että Robson löytyvät useilta Jacksonin 80-luvun lopun ja 90-luvun alun videoilta, olivat ne sitten musiikkivideoita tai vain Jacksonista kuvattuja ”paparazzi-videoita”.

Michael on joutunut vielä kuolemansakin jälkeen useiden hyväksikäyttöepäilyjen kohteeksi. Nämä kaksi kertomusta ovat kuitenkin eniten huomiota saaneet ja eniten keskustelua herättäneet. Sekä Robson että Safechuck kertovat yksityiskohtaisesti siitä, kuinka he päätyivät Jacksonin lähipiiriin ja mihin tekoihin MJ heitä ohjasi, sekä mitä Jackson itse lapsille teki.

Tässä vaiheessa lienee tärkeää kertoa se, että hyväksikäytöt kestivät useita vuosia. Robson oli hyväksikäyttöjen alkaessa 7-vuotias ja Safechuck 10-vuotias. Kyseessä siis todellakin olivat pienet lapset.

Mitä ajatuksia dokumentti minussa herätti?

Lienee jopa lieventelyä sanoa, että olen järkyttynyt dokumentin jäljiltä. Eilen dokkarin katsottuani, en ole juurikaan pystynyt edes muuta ajattelemaan. On uskomattoman surullista katsoa ja kuunnella tarinoita siitä, kuinka kahden pienen pojan elämä on käytännössä tuhottu, ja vieläpä heidän suurimman idolinsa toimesta.

Jacksonin tapaukset ovat definitio sanalle hyväksikäyttö. Hyväksikäyttöön useimmiten liittyy rikoksen tekijän ”auktoriteettiasema” uhria kohtaan. Tässähän tuo määritelmä täyttyy täysin. Jackson käytti hyväkseen näiden lasten haavoittuvuutta ja fanirakkautta idoliaan kohtaan. Jacksonin on useasti kerrottu olevan itsekin kuin ”lapsi”, dokumentissakin toisen miehistä äiti kertoo Michael Jacksonin tunnuttua ”kuin omalta pojalta”, hänen vietettyä niin paljon aikaa poikansa kanssa.

Haluan esittää muutaman kysymyksen sinulle, lukijani. Miltä sinusta tuntuisi ajatus siitä, että vieras aikuinen mies haluaisi nukkua 7-vuotiaan poikasi vieressä? Se luultavasti tuntuisi aika vastenmieliseltä ja jopa etovalta. Jos soppaan kuitenkin heitetään se fakta, että tämä kyseinen vieras mies on maailman kenties kaikkien aikojen suurin poptähti ja itsekin kuin ”lapsi”, on tämä kysymys ollut aikamoinen pala purtavaksi näiden kahden pojan äideille. En kyllä silti voi ymmärtää sitä naiiviuden ja sinisilmäisyyden määrää näiltä vanhemmilta.

Minusta ainakin kuulostaa jo ajatuksena aika kummalliselta, että aikuinen mies tahtoo viettää kaiken vapaa-aikansa alakouluikäisten poikien kanssa, eikä omaa oikeastaan lainkaan oman ikäisiään ystäviä. Selityksenähän pidetään sitä, että Jacksonilta jäi itseltään ikään kuin ”lapsuus väliin”, hänen noustua tähteyteen jo pienenä lapsena. Kuitenkaan mielestäni ei ole yhtäkään validia selitystä näille Jacksonin ”tavoille”.

Loppukaneetit

Jacksonin teot ovat kammottavia. Ne ovat niin kammottavia, että en yksinkertaisesti pystyisi enää klikkaamaan yhtäkään MJ:n kappaletta auki Spotifysta. En varmastikaan ole ainoa, joka ajattelee näin. Nämä teot tekevät Jacksonista popin kuninkaan ohella törkeän pedofiilin ja hyväksikäyttäjän. Let that sink in.

Olen niin pahoillani jokaisen pojan puolesta, jotka ovat joutuneet Jacksonin hyväksikäyttämäksi. Heitä on useita, mikäli ”huhut” pitävät kutinsa. Tietysti tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että itse tekijä ei enää planeetallamme ”moonwalkkaile”. Lähipiiri tottakai kiistää nämä kaikki väitteet, mutta mistä he voisivat tietää? Jackson itse kertoi olleensa yksinäinen ja viettävänsä paljon aikaa yksin, miten siis nämä lähipiirin ihmiset voisivat tietää, mitä siellä Neverland Ranchin syvimmissä sopukoissa on oikeasti tapahtunut?

Palataan seuraavalla kerralla jonkun ”vähän” positiivisemman aiheen parissa. Nämä järkytyksen aiheet täytyi vain saada pois sydämeltä. Laitan alle linkin Yle Areenaan, josta voitte itse mennä katsomaan tämän kyseisen dokkarin. Sanottakoon, että dokumentti on järkyttävää katseltavaa, enkä suosittele sitä herkimmille.

https://areena.yle.fi/1-4673202

– Laurell

2 kommenttia artikkeliin ”Neverlandin kauhut

  1. Olen samoilla linjoilla siinä että hyväksikäyttö on AINA VÄÄRIN, mutta tässä kohtaa on pakko sanoa että jää niin ristiriitaiset fiilikset koska ns ”fakta” puuttuu täysin. Dokumentissa on monia vääriksi todettuja juttuja. Ja se että miksi nämä kertovat tästä vasta kun itse Mj on kuollut.. Ei ole oikein että hänellä ei ole tilaisuutta puolustautua. Ja se että et pysty kuuntelemaan enää hänen musiikkiaan on minusta jotenkin naurettavaa. Vaikka hän olisi tehnyt jotain niin se ei poista hänen todellista talenttia muusikkona, tanssijana jne.. KING OF POP FOREVER.

    Vastaa

    1. Moi!

      Tässä oli kyse lähinnä mielleyhtymistä. En voi sille mitään, että nykyisin aina MJ:n musiikkia kuunnellessani, nämä hirvittävät asiat juolahtavat mieleen. Kyse ei ole siitä, että jotenkin nyt olisin päättänyt alkaa vihata MJ:n musiikkia näiden väitösten takia, kyse on vain mielleyhtymistä.

      Ei ole kamalan miellyttävää kuunnella henkilön laulavan ”I’m bad”, kun tietää näistä epäilyksistä.

      -L

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *